lauantai 25. joulukuuta 2010

Time Of Your Life -arvosteluja

Tässä vielä pieni kooste uuden levyn arvosteluista. Tuli niitä huonojakin, mutta tällä kertaa enemmän hyviä. Ote on siis löystynyt joko bändillä tai arvostelijoilla. Tai sitten ase ohimolla on vaikuttanut kriitikoiden ulosantiin.

Aina sanotaan, ettei muka ole väliä mitä levystä kirjoitetaan. Kaikki aika, kaikki rahat, kaikki voimat, tulehtuneet ihmissuhteet ja järjetön määrä työtä - tottakai sillä on väliä. Jos joku on kuullut Hero Dishonestin Dangerous-levyn ja lukenut teoksen arvostelun ilmaisjakelulehti Suesta, ymmärtää varmaan mistä on kyse. Minkälainen idiootti sellaisen arvostelun voi kirjoittaa? Hermot menivät. Ja juuri tähän perustuu arvostelujen viehätys. Idiootit kirjoittavat idioottien tekemisistä ja idiootit lukevat. Ja kaikki tämä tehdään täysin tosissaan.

Miksi joku sitten haluaa arvostella julkisesti ja omalla nimellään muiden tekemisiä? Siinähän yleensä vain nolaa itsensä. Kai ilmaiset levyt ja pätemisen tarve houkuttavat. Ennen olin lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kriitikot ovat niitä poloisia, jotka sängynreunalla tiluttavat silmälasit päässä Maidenin riffejä. He suhtautuvat musiikkiin naurettavan intohimoisesti ja ovat luonteeltaan niin ärsyttäviä, ettei kukaan halua heitä bändiinsä. Nyt olen parin vuoden ajan lukenut satunnaisesti omien ja tuttujen levyarvosteluja ja olen ymmärtänyt, että hyvä kritiikki myös avaa näkökulmia ja auttaa pääsemään tekeleeseen paremmin käsiksi.

Silti valtaosan ajasta tuntuu, että olisi parempi, jos ihmiset keskittyisivät omiin asioihinsa. Varsinkin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole eläissään tehneet mitään, mutta katsovat silti olevansa asemassa, jossa voi puida toisten tekemisiä.

Tulipas siitä kiva alustus. Ja alkuperäinen ajatus oli vain laittaa näitä arvioita tänne esille. Päivittelen niitä lisää sitä mukaa, kun jostain tulee vastaan. Rumbassa oli ainakin joku vähemmän mairitteleva, ettei pääse pää täysin kusesta täyttymään.


Soundi
Antti Luukkanen
4/5
Anal Thunderia on aina ollut vaikea hahmottaa. Toisaalta se on paljon enemmän tosissaan mitä nimen perusteella voisi luulla. Sen säpäkän nopeatempoinen punkrock on äärimmäisen melodista ja kevyttä. Punkin nihilismistä se ei ole ikinä kuullutkaan. Ettei totuus unohtuisi, bändin keikoilla voi kuitenkin tapahtua aivan mitä vain keskinäisestä nyrkkitappelusta kesken kaiken simahtamiseen. Anal Thunderiin liittyy huumoria, mutta se sättii ja ilveilee muillakin aseilla kuin alakerran aukoilla.

Saman kaavan mukaan mennään perseilijöiden kolmannellakin albumilla. Anal Thunderin punkissa ei ole sääntöjä, ei rajoittavia tekijöitä tai kiellettyjä aiheita. Iloa pitää elämässä olla, mutta jonkinlainen haikeus kaihertaa taustalla. Bändi saattaa kiepata lallattavista äijäkööreistä naislaulun ja viulun mukanaan tuomaan melankoliaan ennätysajassa. Kaikkea toimintaa leimaa karnevalistinen anarkismi – vaikkapa härskeillä viittauksilla rock-klassikoihin tai pöljien covereiden muodossa.

Time Of Your Lifen nimi viittaa luonnollisesti työnteon mielekkyyteen.  Asiaan jota on punkissa käsitelty muutaman kerran aiemminkin. Arjen ahdistusta loivennetaan Anal Thunderin mallin mukaan ryypiskelemällä, josta se on parhaat kappaleensakin tehnyt. Cheap Wine And Quality Time -ep:n (2003) Drink Myself To Deathia ei bändi tosin vieläkään ylitä. Tällä kertaa parhaiten suomalaisen miehen sielunmaisemaa raapii Through Al Bundy´s Eyes.

Mukana seuraa monet röhönaurut kirvoittava oheis-dvd, joka harvoin on yhtä perusteltu lisä levyn kylkeen kuin nyt.

mtarvainen
Nyt on tainnut käydä niin, että Anal Thunder on vastuussa yhdestä vuoden kovimmista punk-levyistä.
Lappeenrantalainen Anal Thunder on saavuttanut jo arvostettavan 13 vuoden iän. On oikeastaan ilo huomata kuinka bändi on ikänsä myötä kypsynyt tekstiensä suhteen. Time Of Your Lifellä Magyarin killitys on selvästi jätetty taka-alalle ja on siirrytty myös vähän vakaviempien aiheiden äärelle. Ei suinkaan ryppyotsaisesti – vaan pieni pilke silmäkulmassa säilyttäen. Olen aina arvostanut sitä kuinka monipuolista ja virheetöntä kieltä he englanninkielisissä teksteissään käyttävät sekä laulajan hyvää ääntämistä. Näissä ei onnuta tälläkään kertaa.

Tämän Anal Thunderin tarjoileman puolituntisen tarkoituksena on selvästi ravistella kuulijaa hereille länsimaisesta työ-orientoituneesta oravanpyörästä. Miksi ihmiset käyttävät parhaan ikänsä raatamalla päivittäin töissä ansaitakseen vain muutaman lomaviikon vuodessa. Arkipäivät koostuvat työstä ja siitä palautumisesta – elämän eläminen jää viikonloppuihin ja lomalle. Onko järjettömän oravanpyörän voittaja sittenkin se epävakaasti käyttäytyvä korttelipubin kingi, jonka pää kestää eniten päihteitä. Näiden asioiden lisäksi osansa levyllä saavat myös paavi ja kultalusikka suussa syntyneet mussuttajat.

Bändi käyttää hienosti useita eri musiikkityylien elementtejä biiseissään. Metallivaikutteinen God Is Not Excuse ja Dropkick Murphysmainen Topi’s Songs mainitakseni. Entäs sitten Nunca Vamos A Volver, jossa haaveillaan loppuelämän viettämisestä Espanjan auringon alla? No tangoahan siinä. Levyn mukana tulee myös 13 Years Down The Drain DVD.

Tämä täysosuma on jokaisen kuultava.

Kaupunkilehti Metropoli.net

Anal Thunder on kiinnostanut suomalaista punk-skeneä jo toistakymmentä vuotta. Reippaana ryyppäysporukkana tunnettu punkkia soittava ja välillä skeittaava joukkio on suhtautunut omaan lahjakkuuteensa punkkarin kiljunsekaisella vaatimattomuudella. Orkesterin ylenmääräisen noyryyden ei pidä kuitenkaan antaa hämätä. Anal Thunderin riveissä vaikuttaa eräänlaisia moderneja renessanssi-ihmisä, joiden lahjoilla ei tunnu olevan määrää. Muusikkoina, lyyrikkoina, kuvataitelijoina, skeittaajina ja graafikoina kunnostautuneet Anal Thunderin jäsenet nostavat kotipaikkansa Lappeenrannan kunniaan Time Of Your Lifella. Lappeenrannan kaupunki voisi näyttää esimerkkiä muille kunnille ja pystyttää patsaan tai nimetä aukion välillä oikeasti kiinnostaville ihmisille. Anal Thunder-patsashankkeelle annan täten yhtä monta ääntä kuin tämä albumi saa pisteitä.

Tämä arvio on nostettu esille varoittavana esimerkkinä totaalisesta ylilyönnistä. Todennäköisesti tämän on kirjoittanut joku tuttu läpällä.


Rokkizine
Niko Ailamo
9/10
Anal Thunder on orkesteri, jonka touhuista voisi ensi silmäyksellä jäädä aika suunnittelematon ja epäammattimainen kuva. Bändi myös tykkää nostella tätä esiin omassa tekemisessään. Pinnan alla totuus on kuitenkin varsin erilainen. Uskallan väittää, että vaikka homma on lähtenyt käyntiin perinteiseen suomalaiseen tapaan sekoilulla, on nykyisessä Anal Thunderissa mukana iso annos mietittyä ja suunniteltua nerokkuutta, eikä pelkkää ajatuksetonta hapuilua.

Time of Your Life on varsin selkeää jatkumoa edeltävän 4 AM Illusion -albumin viitoittamalla tiellä. Levyt rakentuvat varsin samanlaisista palikoista. Introraita, biisejä ryyppäämisestä, pari kannanottavampaa rallia, yksi selkeä irtiotto omasta genrestä ja joku vähän rauhallisempi raita. Oikeastaan ainoa asia joka loistaa poissaolollaan on jääkiekko, mikä on tietysti allekirjoittaneelle pieni pettymys – varsinkin kun tuo kotoinen liigakin starttaa sopivasti tässä levynjulkaisun kynnyksellä. SaiPalla olisi varmasti hallilla käyttöä uudelle sisääntulobiisille.

Tuttuja asioita edeltäviltä AT-levyltä ovat myös laadukas tuotanto, tiukka soitto, nerokkaat sovitukset ja toimivat flirttailut monien erilaisten genrejen kanssa. Tällä kertaa AT sukeltaa mm. tangon maailman – unohtamatta perinteisiä metalliviittauksia. Jossain vaiheessa sitä ehtii jo unohtamaan, että kuuntelee punkrock-levyä, mikä oli vähän pelottavaa. Homma menee hetkittäin jopa turhan paljon niin sanotusti sirkukseksi.

Väleihin olisi ehkä voinut sijoittaa pari selkeämpää punkrock-hittiä tuon videoraidan (Through Al Bundy’s Eyes) seuraksi. Ehkä parhaiten tuota roolia täyttää jeesustelulle persettä näyttävä God Is Not an Excuse. Varsinaisen hittibiisin puutetta täydentävät kyllä tällä albumilla varsin hyvin onnistuneet lyyriset teemat. Kappaleisiin on huumorin ohella saatu sisällytettyä sopiva annos syvällisyyttä tai vähintään osuvaa pohdintaa.

Anal Thunder on tällä albumilla täysin oma itsensä. Se ei yritä miellyttää kireäotsaisia. Se ei myöskään turhaan huolehdi liikaa katu-uskottavuudestaan, vaan bändi uskaltaa edelleen tehdä kokeiluja tyylitajun rajamailla. Historia osoittaa, että suurimman kunnian lopulta saavat ne orkesterit, jotka eivät hiihtele muiden perässä, vaan painelevat menemään omia latujaan. Anal Thunder on hupiveikko imagostaan huolimatta mielestäni juuri tällainen orkesteri.

MTV3
Toni van der San
4/5
Lappeenrantalainen punkretkue Anal Thunder on vääntänyt räyhäpunkiaan jo kolmentoista vuoden ajan. Tämä pistetään nippuun yhtyeen uuden levyn mukana tulevalla dvd:llä löytyvällä dokumentilla sekä levyn avausraidalla Keep it Real(ly Boring).

Time of Your Life on astetta rankempaa materiaalia kuin edeltäjänsä, vuonna 2008 ilmestynyt 4 a.m. Illusion. Varsinkin levyn lopusta löytyvä The End on sellaista heviä, että suht hiljaisella volyymillä autoradiosta kuunneltuna luuli, että Nightwish oli lauteilla.

Levyn sanoitukset käyvät yhteiskunnan epäkohtien kimppuun, osansa saa tietenkin uskonto sekä ihmiskunta. Ryypiskelyä ei myöskään ole unohdettu, siitä osoituksena biisi Song About Getting Smashed.

Erikoisia cover-kappaleita harrastava AT on tällä kertaa iskenyt kyntensä Nick Caven ja Kylie Minoguen klassiseen duettoon Where the Wild Roses Grow, jossa laulajat Ultima Foole ja Milka tekevät hienon työn muokatessaan biisin täysin bändin näköiseksi.

Ilkka Valpasvuo
3/5
Vaikka Anal Thunder tarjoilee tuoreimmallakin levyllään edelleen ripakkaa punkrockvatkausta ajoittaisella hardcore-kipakkuudella, nousee sen meiningistä levyn loppupuolella mieleen lähinnä hevi. Mikä kertoo vain siitä että raskaamman laukan rajapyykit ovat enempi vähempi horjuvia. Tai että Pyllyukkoset vähät välittävät myöskään hevin ja punkin raja-aidoista. Jopa sinfonisesti hevahtavaa otetta irtoaa osuvasti nimetyllä päätösraidalla The End, jonka jälkeen tosin bonusraitana kuullaan vielä naislaulajalla koristeltu, yhtä lailla raskas versiointi Where The Wild Roses Grow-klassikosta. Muuten mennään hersyvän punkisti, aina puolen minuutin lällätysintrosta ja Keep It Real(ly Boring)in tiukasta särövispauksesta Sleep Wellin aggressiiviseen haaraan, Topi´s Songin hilpeämpään ja akustisempaan nytkytykseen ja God Is No Excusen kirkkouruista kipakkaan nyrkinpuintiin nousevaan vastalauseeseen.
Let Gon mullikuoron, nylkytyksen ja vaaniskelun yhdistelmä nousee esille joukosta, joka ei missään nimessä ole punkin sarjassa sitä kaikkein harmainta keskitietä. Silti se viimeinen terävyys nostamaan esiin todellisia klassikoita, se puuttuu. Viulua ja naisääntäkin vahvemmin hyödyntävä Song About Getting Smashed on Let Gon ohella toinen päähän vahvemmin pyörimään jäävä. Samoin viululla ja espanjankielisellä spoken wordillä latinalaista tunnelmaa maalaava Nunca Vamos A Volver toimii hyvin akustisempana tangona, jollaisia poikkeuksia kaavasta voisi kokeilla enemmänkin. Ja tottakai videollekin asti tallennettu Through Al Bundy´s Eyes on myös levyn mielenjäävempää laitaa.

Samoihin kuoriin mahtuva DVD pitää sisällään dokumentin yhtyeen vaiherikkaasta urasta sekä sen mainitun musavideon. Through Al Bundy´s Eyes sukeltaa postimiehen arkirealismiin talven hangissa, levyn kellokortti-elämän teemaan osuvasti. Dokkarin kertojaäänen vittuileva tapa käsitellä yhtyettä on ikään kuin kevyempi versio Kummeli-huumorista, mutta ”totista” totta. Läpikäydään niin Lappeenranta ja sen skene, ekat keikat, paskimmat keikat, mikä saa jatkamaan… Huumoribändin leima suhteessa muiden bändien tylsyyteen, ulkomaat, keikkahurmos, alastomuus, päihteet, kommellukset, päihteet, natsit, studioseikkailut, päihteet, keikkasekoilut, oksennukset… mainitsinko jo päihteet?

Vaikka paketti ei missään nimessä ole tylsä tai biisit huonoja, ei edellisen levyn kaltaista koukutusta tapahdu. Eikä tuo dokkaripuolikaan hirveästi heruttanut, vaikka tuollainen puolivillainen ja hekotteleva tapa toimiikin tällaiselle bändille oikein hyvin. Jotenkin hiukan vaisu fiilis jäi…

Turkurockcity.blogspot.com
Poju

Näin menetän Turku Rock City –neitsyyteni. Hei vaan. Lappeenrantalaisen Anal Thunderin neljäs pitkäsoitto Time of Your Life levysoittimeen ja tiukat 12 raitaa kotimaista punksia käsittelyyn.
Anal Thunder on yhtyeenä tavoittanut jo kunnioitettavan 13 ikävuoden rajapyykin. Orkesteri ei ole näiden vuosien aikana kuitenkaan saavuttanut sen suurempaa mainstream-suosiota, vaan on pysynyt lähinnä pienten piirien kulttibändinä.
Time of Your Life potkii jykevästi perseelle heti ensi sekunneista lähtien. Puolen minuutin intro-raitaa seuraa kolme koukuttavaa rallia, jotka ovat samalla levyn paras osa. Keep It Real(ly Boring), Sleep Well ja Topi’s Song korostavat tarttuvilla kertosäkeillään kitaristi T. Jutilan lahjakkuutta.

Humoristisesta nimestään huolimatta Anal Thunder on vakavasti otettavaa punk-rockia. Puolen tunnin levyyn mahtuu paljon hyviä hetkiä. Song About Getting Smashed ja Nunca Vamos A Volver –kappaleissa kuultavat viulut tuovat mukavasti lisämaustetta albumin äänimaailmaan.
Viulua Anal Thunderissa soittava Milka esittelee myöskin heleää ääntään muutamassa levyn loppupuolen kappaleessa. Naisvokalisti kuulostaa raikkaalta miesvokalisti Ultima Foolen miehisen uhon keskellä. Ultima Foolenkin laulusuoritukset ovat vakuuttavaa kuultavaa, vaikka englanninkielen ääntäminen onkin hivenen perussuomalaisen kuuloista.

Levyn kappaleesta Through Al Bundy’s Eyes on tehty komea video, jossa pääosaa näyttelee Damn Seagullsista ja Nazi Death Campista tuttu Toni Koskinen.
Anal Thunder on ennen kaikkea live-bändi, mutta levylläkin se kuulostaa todella hyvältä. Tuoreimmalla albumillaan yhtye on siirtynyt kappaleissaan askeleen vakavampaan suuntaan ja se vaikuttaa hyvältä ratkaisulta. Aikaisemmassa tuotannossakaan ei tosin moitteen sijaa ole.
Time of Your Life -cd sisältää myös 13 Years Down The Drain –dvd:n, joka tutustuttaa katsojan yhtyeen matkaan vuodesta 1997 tähän päivään. Jos tämän tallenteen pystyt katsomaan nauramatta läpi, olet melkoinen kivikasvo.
Levyn päättää Nick Cave –cover Where the Wild Roses Grow, jossa Milka ja Ultima Foole hyppäävät Kylie Minoguen ja herra Caven saappaisiin. Tässä tanssitaan luonnollisesti heikolla jäällä, mutta punkissa kaikki on sallittua.

Miksi kuunnella: Perkeleen hyvä levy.

Paras hetki: Topi's songin kertsi.



Piparnakkelin Pandaluola
Jouni Parkku

Anal Thunder on ehtinyt haaskata aikaansa ja kipata sitä viemäriin kolmentoista vuoden ajan. Juhlan kunniaksi on aika taas kaivaa Magyarit Alkon hyllyistä ja iskeä soittimeen Anal Thunderin kolmannen studioalbumin.

Time Of Your Life on kantensa vuoksi harvinaisen masentava levy. Kellokortinleimaamiskone näyttää huomattavasti masentavammalta kuin mikään itkevä enkeli tai kuva syksyisestä metsästä. Anal Thunder laulaa masentuneesti oravanpyörään joutumisesta ja viikonlopuille sijoittuvasta dokaamisesta. Typerällä nimellä jo kolmattatoista vuotta kulkeva yhtye laulaa myös maailmanlopuista, sekä universaalista että yksilökohtaisesta näkökulmasta. Se kritisoi, nauraa ja tekee itsestään pellen ilman, että mikään olisi falskia. Anal Thunder on yhtyeenä rehellinen ja aito, vaikka sen meuhkaaminen ja koohottaminen eivät välttämättä annakaan siitä aina kovin hohdokasta kuvaa.

Time Of Your Life on miellyttävän monipuolinen kokonaisuus, johon mahtuu melkoinen kavalkadi erilaisia kappaleita. Keep It Real(ly) Boring ja sekä Pulmusiin että The Advertsiin viittaava Through Al Bundy’s Eyes ovat Anal Thunderille tyypillisempiä kappaleita. Song About Getting Smashed on irkkupunkkipastissi, The End puolestaan kuulostaa halvalta power metallibändiltä, joka yrittää kuulostaa Slayerilta. Topi’s Songon kantripunkkia malliin Swingin’ Utters ja koko albumi alkaa ärsyttävällä mutta siitä huolimatta (tai juurikin sen takia) ihanalla 13 Years Down The Drain –kämädiskopimputuksella. Biisi on tosin rakenteeltaan ja fiilikseltään ehtaa punkkia, vaikka onkin teknokuoseissa. Vähintään erikoisiin cover-kappaleisiin mieltynyt Anal Thunder on tällä kertaa iskenyt kyntensä Nick Caven Where the Wild Roses Grow-kappaleeseen, vaikka omasta puolestani levy olisi tosin voinut päättyä The Endiin.

Levylle on eksynyt pari hutiakin, mutta pääsääntöisesti mennään niin komeasti plussan puolella, että voimme puhua yhdestä vuoden parhaista levyistä. Anal Thunder vaikuttaisi olevan elämänsä kunnossa, eli ne kolmetoista vuotta eivät ole suoraan menneet haaskuuseenkaan. Monipuoliset mutta silti positiivisella tavalla tyhmät, Time Of Your Lifen kaltaiset punk-levyt ovat harvassa

Lammaszine.fi
Jaakko Teittinen

Anal Thunder juhli 13:tta vuottaan näyttävästi; neljännen täyspitkän lisäksi yleisölle tarjotaan dokumentti bändin viime vuosilta. Nyt uuden vuosikymmenen alettua onkin hyvä muistella vuotta 97 ja koko 90-luvun loppua, jolloin bändejä sikisi kuin homesieniä punkkarin kiljupöntössä. Noista ajoista ei taida kuitenkaan AT:n lisäksi olla toiminnassa kuin Bolt, joten hatunnostot heille. Sitäpaitsi epäonnenvuosien juhliminen sopii bändin pirtaan muutenkin paremmin kuin pyöreiden.
Itse levyllä Anal Thunder on vanha tuttu itsensä. Bändi ei ole mielestäni koskaan ollut (täyspitkällä) levyllä parhaimmillaan, mutta “Time of Our Life” ottaa hurjan edistysaskeleen sillä saralla. Sovitukset ovat monipuolisempia ja syvempiä, ja eri musiikkityylejä on käytetty hyvin hyödyksi, perusidean pysytellessä silti yhtenäisenä. Kuullaan irkkupunkahtava Topi’s Songs, latinotango Nunca Vamos A Volver (terveisiä Barcelonasta?) ja millencolinmainen C-O-M-P-L-I-C-A-T-E-D (viitaakohan nimi biisin introriffiin?) ja horror-metalintroinen The End esimerkkeinä.
Myös sanoitukset käsittelevät aikuisten ongelmia krapulaa ja viinanjuontia laajemmin, keskittyen lähinnä nyky-yhteiskunnan oravapyörä-elämänmenoon (vrt. videobiisi Trough Al Bundy’s Eyes). Pientä “kasvamista” on silläkin osastolla tapahtunut. Mainittujen kipaleiden lisäksi nostettakoon vielä esille jopa hardcore-elementtejä sisältävä Keep It Real(ly Boring) sekä päätöslaina Where The Wild Roses Grow, jossa lähinnä viulistin ja taustalaulajan roolissa esiintynyt Milka pääsee surempaan osaan. Eipä haittaisi jos hänen lauluaan kuultaisiin muodossa tai toisessa enemmänkin.
Kaikkineen “Time of Our Life” on tähän mennessä ehdottomasti yhtyeen vahvin tuotos, joka seisoo omilla jaloillan ilman mitään hauskuutus/show-meininkiä. Mainion lisäarvon julkaisulle tuo oheinen dokumentti, ainakin bändin uraa pidemmän aikaa seuranneille.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti