Meidän sukupolvemme on tullut tiensä päähän. 90-luvun rippeet huuhtoutuvat lähiöbaarien kusilaareista lopulliseen unohdukseen. Jotenkin ei enää jaksa innostua uusista jutuistakaan, niin kuin esimerkiksi nyt jo muodista pois menneestä kiljuvien hinttareiden musiikista. Aika kuluu. Äitikin kutsui minua puhelimessa vanhaksi mieheksi. Kaikesta tästä huolimatta, pakkasimme taas kerran bussiin tarvittavan määrän viihde-elektroniikkaa.
Pakkasta oli hurumycket ja autossa huru-ukot pönöttivät aina Forssaan asti kuin turska tukassa. Lasia piti raapata constantly ja vitutus kasvoi rapidly. Tie Poriin on extremely paska. Seurana oli onneksi Civil Abusen Niko ja Oku. Joensuulaisella lupsakkuudella ja keskioluella siitä selvittiin. Pako todellisuudesta alkoi inhorealistisesti.
Soittoravintola Baarikaapissa oltiinkin jo heti kohta ja myöhässä. Bassovehkeisiin ei ollut piuhoja ja rumpustandit olivat unohtuneet kotiin. Mukaan oli onneksi kuitenkin tullut Joensuusta asti jonkun muun bändin kitara. Äänimiehet olivat jostain syystä mukavia ja keikatkin menivät sekä Civil Thunderilla, että Anal Abusella hyvin. Paikalla olleen musiikkikriitikon ihailtavan pätevän oloisesta raportista voisi tosin päätellä, ettei kumpikaan yhtye ehkä sittenkään yltänyt välttävän paremmalle puolelle.
Oletin ettei paikalle saavu juuri ketään, mutta ihan kivastihan siellä sitten urpoa oli. Tuttujakin oli muutamia ja perjantaiseen tapaan oli myös Olli Lindholmia ja Disco Ensembleä juotu pohjille sen verran, että murteen sössötys tuntui sujuvan puolin ja toisin. Hartiat yläasennossa vodkaa nieltyäni havaitsin tarpeelliseksi menettää muistini. Nimikirjoituksia ainakin kirjoitettiin järjettömän kokoisiin tisseihin, jotka korsetin avulla vastustivat painovoimaa ja Porin kaupungin siveyssäädöksiä. Etunimen ja sukunimen lisäksi iholle mahtui helposti vielä keskimmäinen nimikin.
Kiitokset Terolle yöpaikasta ja jatkoista Nakkilassa. Oli sauna ja NHL. Ultiman mennessä aamupissille, oli hän tehnyt havaintoja jatkojen anatomiasta. Viimeisenä virstanpylväänä oli ollut kontilleen sammunut nimeltä mainitsematon kännikala vinyylisoittimen edessä.
27.11. Turku
En sunkaan mää vaan oo unohtanu mitä siellä Turuus sit tapahtu? No, paikalla oltiin todella ajoissa. Oltiin kuin mummo Osuuspankin ovella. Äänimies oli taas mukava. Mitä äänimiehille on tapahtunut? Äänimiehen tulee olla koppava kusipää vailla halua tehdä äänimiehen töitä.
Paikalle saapui ajoissa myös Aksu, joka oli edellisenä iltana päässyt puoli viideltä töistä Helsingissä ja ollut jo kahdeltatoista nukkumassa äitinsä luona Turussa. Kunto vaikutti siltä, että tänään mies on äitinsä tykönä jo ennen kympin uutisia. Paikalla oli tuttuja paljon. Oli Dwyersit, Kyret, Heartbreak Stereo ja tietysti Civil Abuse. Mikko Civil oli ollut koko päivän seitinohuessa. Aamulla käytiin Baarikaapin vieressä olevassa sisustuskaupassa, josta hän kännipäissään osti kotiin viemiseksi naulakon.
S-OSIKSEN takahuoneessa kerrattiin tietysti myös tärkeimmät Joensuu-tarinat, joista kannattaa mainita ainkin Ekmanin Jonin klassikko parin vuoden takaa. Mies oli juhlimassa ajokiellon päättymistä, päätyi elvytyksen kautta tiputukseen, veressä oli 4.1, poistui sairaalasta ja tuli pussikaljojen kanssa taksilla takaisin puistoon. Alibi-kamaa.
Kaikki bändit soittivat hyvät keikat ja kyl mää sanottisin et oli siel maar ihmisiäkin. 90-luku on Turussa vielä ihan tätä päivää. Siisti oli nähdä paljon vanhoja kavereita. Jengi on ulkoisesti vanhentunut huolestuttavasti, muttei näköjään osoita vieläkään minkäänlaista merkkiä järkiinsä tulemisesta. Se onkin melkein huolestuttavampaa kuin ulkoinen rapistuminen. Tyhmä saa olla muttei vanha. Paitsi Turussa, jossa ollaan vanhoja JA tyhmiä.
Keikan jälkeen Humalistonkadun Klubille. Civil Niko avautui ketunraato kaulassa tanssineelle naiselle. "Painu juntti vittuun!", oli murhanaisen napakka vastaus. Naurua vedet silmissä. Jatkoille ajauduin toispuolelle jokkee illan äänimiehen luokse. Dwyersin Järppä avusti jaloviinatalkoissa. Beavis ja Butthead olivat juuri sopivaa seuraa aamukahdeksaan asti.
Meidän sukupolvemme on tullut tiensä päähän. Umpikujahan se on aina ollut.
 |
| Mikko seitinohuessa |
 |
| "Yöllä se oli kyllä kissa" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti